Heipä hei jälleen rakas blogikaveri.
Aivan niin
ko eläväsä elämäsäki
en oo käyny  kaveriani moikkaamasa
en niitten kotona
enkä muuallakkaa.
Sinä oot kuitenki ensimmäisenä listalla.
Että teillä käyn.

Kesä meni ja syyskuu alako.
Työmaalla saan onneksi vielä olla.
Se se on se mun henkireikä
ja vasepuukki kans,
sielä saan seurata "kavereita".
Ja seurustella.

Yksin istuskelen täsä toolisa 
oottelen
että jospa joku tulis
pimputtas ovikellua
ja mää menisin aukaseen
sanosin
hei mukava ko tulitta
tervetulua
tulukaa peremmälle
istukaa
keitänkö kahavia
ja sitte mää keittäsin
aukasisin kanelikeksipaketin
tai antasinko jäätelyä
mitä vaan sattus olemaan
sitä antasin.
Sitte me juteltais
lapset leikkis
näyttäsin niille tekeleitäni
meillä ois mukavaa
ja mää tulisin iloseksi
enkä yhtään häpiäis
mun suttusta
köykää kämppää
kotiahn mulla ei ookkaan.

tai jos joku vaan soittas
puhelimella.

Mutta
ei tuu
eikä soita.
 

Nyt mää vaan istun ja kirijottelen runoja
istun tällä viheriällä toppatoolilla
joka joutas jo johonki pois.