Elokuu on alussa. 
Ensimmäisenä päivänä tuli kaupunkiin sirkus.
En menny.
Muistelin menneitä. 
Kolome tai nelijä kertaa oon sirkuksesa käyny. 

Ensimmäinen kerta lapsena.
En muista kui vanaha olin,
en vanaha kuitenkaan,
mutta koko porukalla oltiin.
Isäki oli.

Sirkuksesa oli harmajat lankkupenkit.
Ei kovin suuri teltta.
Se oli harmaja.
Väkiä ei ollu palijo.
En muista muita olleenkaan.
Istuttiin etupenkisä.
Maneesin ja penkkien välisä oli vaan matala aita.

Yhen ohojelmanumeron muistan.
Norsu laski yhteenlaskuja.
Se oli justiinsa siinä meijän äitin kohalla.
se harmaja norsu.
Norsulla oli pitkä kärsä.
Sillä se nosteli niitä lappuja.
Kärsä kiemurteli ko käärme.
Se meinas kietasta sen kärsän meijän äitin ympärille
ja ottaa äitin.
Muistan että äiti säikähti ja minä.
Minä pelekäsin.

Siinä on mun ensimmäinen sirkusmuisto.
Se koko reissu ja sirkus on ihan harmaja väriltään.Ei mittään ilosia värejä.

Toisen kerran sitte kävin jo puna-valako-sinisesä sirkuksesa. Olin jo äiti. Sato vettä ko pyörällä mentiin sinne.Lapsella oli kumisaappaat ja punanen paksu villatakki. Istuttiin sirkuksen viimesellä penkillä. Korkialla. Aivan sirkustaiteilijoitten sissääntulo-oven vieresä. Oli siinä punanen ressu eesä, että ei nähty ihan sinne taiteilijoitten lämpiöön. Teltasa oli kuuma. Lösö ilima. Lapsi ei oikein jaksanu keskittyä. Reissusta muistan voimamiehen joka nosteli painoja satoja kiloja ja rauhattoman lapsen.  Ei ollu nautinto tämäkään reissu.

Joskus oli norsu. Aina oli hevosia ja koiria. Muistelen, että sai olla silloLasten kans  käytiin kesäsin kahtomasa ko sirkusta rakennettiin. Päästiin kahtomaan elläimiä. Kuultiin niitten ääniä ja haisteltiin niitten hajuja. Jn vielä villielläimiäki sirkuksesa. Voi olla että kuvittelen nähäneeni karhuja ja leijjonia. Aina paisto aurinko ja oli lämmin ilima.  Joskus ko rahhaa oli käytiin kans sirkusohojelmaa kahtomasa. Muistan jonottaneeni lippuja.

Sitte oon käyny lastenlasten kans yksin ja yhesä niitten vanahempien kans. Niihin aikoihin sitte ostettiinki jo kaikenlaisia sirkushärpäkkeitä, valoja ja sen semmosia turhuuksia. Tunnelma aina on ollu jännittyny. Värejä palijo ja suuria ääniä. Sirkuksen hajut. Yhen kerran istuttiin taas takan sinisen telttaseinän eesä. Ennenkö ohojelma oli loppunukaan niin alettiin jo seiniä purkaa ja sirkusta pakata lähtökuntoon. Niillä on niin tiukat aikataulut ja kiire toiseen paikkaan.