On siittä jo vuosi varmaanki ko oon viimmeksi tänne vilikassu.

Eläkeläisen arki on niin  kiireistä ja hijastaki, ettei kaikkia aina kerkiä mitä mielesä liikkuu.
Omatunto kolokuttellee, jos en tee jottain tarpeellista ja tämä ei taija siihen katekoriaan kuulua. Mielesä liikkuu asioita joita haluaisin kirijotella, niikö siiittä mitä mun lapsuuvesa on tapahtu. Oon niitä puhelimen muistiin laittanu, että sitte muistan ko tullee aikaa kirijotella.

Liikkeelle pitäs nytki lähtiä siksiko se on niin terveellistä. Puolituntia reipasta liikuntaa päiväsä, vähintäänki, mutta ei, se on niin vaikiaa, se lähteminen, joutilas kävely iliman mittään konkreettista päämäärää. Kaupasakkaa ei joka päivä tartte käyvä, rahat loppuu muutenki jo alakukuusa. Niin ne on nytki jo vähisä, eikä kaikki laskut oo vielä tullukkaa. Mutta, oon selevinny. Kredittiä ei oo tarttenu käyttää. Vanahuksen mieliteot on vaan mielitekoja ja ne voi jo heittää, onneksi. Tavaran karsimista oon muutenki yrittäny tehä, hijasta seki, sitä on niiin palijo.