Näitä on mulla aika vähä

yks on semmonen,
kesältä kerran
ko mentiin uimaan lähimmälle rannalle
merelle.
Tällä rannala oli joskus lehemiä
ja se oli tosi lällynen ja inhottava
se ranta.
Saunastaki joskus juostiin sinne
pulikoimaan.
Rantakukkia sielä kasvo
kevväällä
  ja ne haisi hevosenkakalta,
huumaavalta.
Eivät kestäneet vaasisa, siperianesikot.

Nyt ei ollu lehemiä
vaan meitä penskoja

Yks mun serkku kuluki eellä 
me pienemmät peräsä
ja mulla lensi perhonen korvaan.
Huusin:
pehonen meni  korvaa
perhonen meni korvaa
hysteerisenä huusin
Kaikki nauro
mulle
ja se serkku tarkasti korvan
. Ei sielä mittää ollu. ..
Mutta se lepatus tuntu ja se kutina tuntu
pitkäänaikaa
Muuta en tästä uimareissusta.

Tämä ranta on nyt siisti ja toisenlainen. Ihimisiä varten ja venneitä

Sammaa rantaviivaa ko mentiin vasemmalle, maalta kahtottuna, oli venelaituri ja matonpesulaituri. Siittäki mentiin monasti uimaan, siittä mattolaiturilta, isompana, matonpesun lomasa, mäntysoopavetteen. Uiskenteli sielä, varsinki loppukesästä, semmosia ruskioita lönttejä, inhottavia, limasia. Ne joskus haittas uintia ja vieresä oli tehtaan roskaläjät, joista hajettiin ja löyvettiinki tulitikkuloovan etikettejä.
Matto saatto tippua pohojaan ja se oli saatava ylös. Otettiin jostaki venneestä airo ja sillä yritettiin saaha se ylös.
Aina ei saatu.

Samalla rannalla ja laiturilla, sillonko olin ihan pieni,  ehkä 5 tai jottain, käytiin talavella viruttamasa pyykkejä avannosa äitin kans. Joskus olin mukana.

Tämäki kohta rannasta on nyt siisti ja toisenlainen. 

(Kuva ei oo siittä rannasta)