torstai, 14. syyskuu 2017

Pitkästä aikaa.

On siittä jo vuosi varmaanki ko oon viimmeksi tänne vilikassu.

Eläkeläisen arki on niin  kiireistä ja hijastaki, ettei kaikkia aina kerkiä mitä mielesä liikkuu.
Omatunto kolokuttellee, jos en tee jottain tarpeellista ja tämä ei taija siihen katekoriaan kuulua. Mielesä liikkuu asioita joita haluaisin kirijotella, niikö siiittä mitä mun lapsuuvesa on tapahtu. Oon niitä puhelimen muistiin laittanu, että sitte muistan ko tullee aikaa kirijotella.

Liikkeelle pitäs nytki lähtiä siksiko se on niin terveellistä. Puolituntia reipasta liikuntaa päiväsä, vähintäänki, mutta ei, se on niin vaikiaa, se lähteminen, joutilas kävely iliman mittään konkreettista päämäärää. Kaupasakkaa ei joka päivä tartte käyvä, rahat loppuu muutenki jo alakukuusa. Niin ne on nytki jo vähisä, eikä kaikki laskut oo vielä tullukkaa. Mutta, oon selevinny. Kredittiä ei oo tarttenu käyttää. Vanahuksen mieliteot on vaan mielitekoja ja ne voi jo heittää, onneksi. Tavaran karsimista oon muutenki yrittäny tehä, hijasta seki, sitä on niiin palijo.

keskiviikko, 3. elokuu 2016

sirkustelua

Elokuu on alussa. 
Ensimmäisenä päivänä tuli kaupunkiin sirkus.
En menny.
Muistelin menneitä. 

Kolome tai nelijä kertaa oon sirkuksesa käyny. 

Ensimmäinen kerta lapsena.
En muista kui vanaha olin,
en vanaha kuitenkaan,
mutta koko porukalla oltiin.
Isäki oli.

Sirkuksesa oli harmajat lankkupenkit.
Ei kovin suuri teltta.
Se oli harmaja.
Väkiä ei ollu palijo.
En muista muita olleenkaan.
Istuttiin etupenkisä.
Maneesin ja penkkien välisä oli vaan matala aita.

Yhen ohojelmanumeron muistan.
Norsu laski yhteenlaskuja.
Se oli justiinsa siinä meijän äitin kohalla.
se harmaja norsu.
Norsulla oli pitkä kärsä.
Sillä se nosteli niitä lappuja.
Kärsä kiemurteli ko käärme.
Se meinas kietasta sen kärsän meijän äitin ympärille
ja ottaa äitin.
Muistan että äiti säikähti ja minä.
Minä pelekäsin.

Siinä on mun ensimmäinen sirkusmuisto.
Se koko reissu ja sirkus on ihan harmaja väriltään.
Ei mittään ilosia värejä.

Toisen kerran sitte kävin jo puna-valako-sinisesä sirkuksesa. Olin jo äiti. Sato vettä ko pyörällä mentiin sinne.Lapsella oli kumisaappaat ja punanen paksu villatakki. Istuttiin sirkuksen viimesellä penkillä. Korkialla. Aivan sirkustaiteilijoitten sissääntulo-oven vieresä. Oli siinä punanen ressu eesä, että ei nähty ihan sinne taiteilijoitten lämpiöön. Teltasa oli kuuma. Lösö ilima. Lapsi ei oikein jaksanu keskittyä. Reissusta muistan voimamiehen joka nosteli painoja satoja kiloja ja rauhattoman lapsen.  Ei ollu nautinto tämäkään reissu.

Joskus oli norsu. Aina oli hevosia ja koiria. Muistelen, että sai olla silloLasten kans  käytiin kesäsin kahtomasa ko sirkusta rakennettiin. Päästiin kahtomaan elläimiä. Kuultiin niitten ääniä ja haisteltiin niitten hajuja. Jn vielä villielläimiäki sirkuksesa. Voi olla että kuvittelen nähäneeni karhuja ja leijjonia. Aina paisto aurinko ja oli lämmin ilima.  Joskus ko rahhaa oli käytiin kans sirkusohojelmaa kahtomasa. Muistan jonottaneeni lippuja.

Sitte oon käyny lastenlasten kans yksin ja yhesä niitten vanahempien kans. Niihin aikoihin sitte ostettiinki jo kaikenlaisia sirkushärpäkkeitä, valoja ja sen semmosia turhuuksia. Tunnelma aina on ollu jännittyny. Värejä palijo ja suuria ääniä. Sirkuksen hajut. Yhen kerran istuttiin taas takan sinisen telttaseinän eesä. Ennenkö ohojelma oli loppunukaan niin alettiin jo seiniä purkaa ja sirkusta pakata lähtökuntoon. Niillä on niin tiukat aikataulut ja kiire toiseen paikkaan.

perjantai, 1. heinäkuu 2016

tänään on kaupungissa kesäpäivät alkaneet.ukona on lämmin ja aurinkoista.

perjantai, 1. heinäkuu 2016

ukkosta

kävelin ulukona ja huomasin miten ilima ala oli iha samalainen ko joskus lapsena 
äänet
kaikki kuulu hirviä suurena
niinko veen päällä joskus

liikenne,
pörinä ja pärinä
hajut ja tunnelmat 

kakaranaki mua aina hirvitti 
tämmönen samalainen tunnelma kesällä

ukkonen oli justiinsa ollu
vettä tullu taivaan täyveltä
palosirreeni huutanu
ilima kostia ja märkä

vesi virtaa 
rapakoisa kiva hyppiä
aurinko alakaa paistaa
mustat pilivet nousee 
uhkaavasti
uuvelleen

jyrinä alakaa
taas ukkostaa
vettä sattaa
rakkeitaki
tuntuu olevan päällä
räsähtää
mihi iski

palosirreenit huuta
saje loppuu

äkkiä ulos
katolle
näkkyykö savua jostaki

tunnelma on aavemainen
tullee mieleen
sota
pelottaa




 

 

 

tiistai, 28. kesäkuu 2016

nonnii

On se sitte kesäkuuki lopullaa.
Aamulla sattaa lottuutti ja yölläki.
Päiväsyvämen on ollu poutaa ja aurinkoista, lämmintä.
Nyt justiisa näyttäs, että alakaa sattaa.
Saa nähä.
Kakskyt kaks näyttää mittari.

Ulos en oo päässy vielä.
Kello on jo yli kolome ip.

Laiskanmiehen siivouksen tein.
En imuroinu.
Mattoilta ravistelin roskat lattialle ja vein ne matot parvekkeelle.
Moppasin ja sitte kostialla pyhin.
Siinä tuli juhannussiivot samalla tehtyä. 
Sohovalle oikasin aina välillä. 
Tietysti kännyä piti kans räplätä.
Inhuan imurointia.Imuri on niin raskas 
suuriääinenki se on.

Keitin munia ja söin viimeviikolla raastettua kaalta.
Kastikkeena oli kans viimeviikolla maustettu kermaviili.
Viimeviikolla keitin mustikkakiisseliä.
Sitä söin kermalla höystettynä.
Kiisseliä jäi vielä.
Viiliä laiton eilen.
Se on jo valamista.
Sitä taijan syyvä illalla ja leipää.
Tiskasin.
Monta päivää olin tiskejä keränny.
Nyt pöytä on puhas.
20150805_095557.jpg