Aina kun kuljen tämän puun alitse
läikähtää mieleeni kauan,
kauan sitten tehty matka,
keski -venäjälle
ja tunnelma siellä.
Kiireetön näky.
Vanhat naiset istuvat
varjossa
penkillä
puun alla,
keskustelevat,
ovat hiljaa,
viettävät keskipäivän siestaa.
Joillakin kirsikkaämpäri,
joillakin marjaämpäri
vieressään.
Myyvät jos on ostajia.
Katselevat vieressä kulkevaa liikennettä.
Ei kiirettä,
ei hätää tekemättömistä töistä.
Näyttää olevan seesteistä ja mukavaa. 

Samanlaista tunnelmaa aistin ja näen taloni pihalla. Maahanmuuttaja äidit istuskelevat, keskellä päivää, keskellä pihaa, lastensa kanssa pihan penkillä, keskustelevat ilakoivat, ilman kiirettä, mitään tekemättä aivan rauhassa ja nauttivat kesästä. Me paikalliset naiset, äidit, ihmiset emme sitä tee. Eihän sitä keskellä päivää, keskellä pihaa, kaikkien nahtävillä sovi istua ja laiskotella .