Kesä se o nytte, 
kesä viimene päivä,
sanovat säämiehet.

Kuuma kesä o ollu,
ny vasta elokuusa.
Jo kaks viikkua.
Helleraijjaa ei oo säretty.

Ei heinäkuukaa kylymä ollu.
Vähä vaa märkä
Hyvä oli kesäkuuki,
vaikka vähä kylymä.
Juhannuksena lämpeni.
Mulle riitti kyllä heinäkuu lämpö hyvi
ja kesäkuunki.

Ulukona oo nukkunu koko kesä.
Parvekelaseja vähä vaa oo sääjelly
kiinnemmäs ja isommalle auki
sää mukkaa.

Just kävin kävelyllä kesän viimesenä päivänä. 
Ilima oli ko maitovelli,
niiko aina kesällä Karijalan laulumailla,
sielä ollesani.
Ei tuulen virettä posket tuntenu.
Erona o vaa äänet.

Sielä kuulu vaa linnunlaulut ja joskus,
siis joskus vaa,
moottori putputus joelta,
laste iloset äänet ja aikuste,
ku ne huuteli tervehyksiä aija yli tielläkulukeville
maamiehille ja matkailijoille.
Lehemie ammunta,
lampaitte määkintä - mää, mää, mää,
niitä sielä kuulu.
Luonno ääniä kaikki. 
Ikävä tullee. 
Tuo ilima tuntu niin samalta iholla.

Täälä  taas  
täälä puksuttaa ruoholeikkuri
akkuna alla nyt 
-se istuttava malli,
ja rimmeri,
rautaruukki suhisee ja paukkuu,
mopopojat rällää,
yhtää ihimisääntä ei kuulu eikä näykkää.
On se tämä maailmammeno niin erilaista sielä ja täälä.
Nyt justiisa oisin mieluummi sielä ko täälä.

Lämmintä ne säämieht kuitenki lupas vielä tuleville päiville, mutta epävakkaata.
Lähen leirille lauantaina. Saapa nähä minkälaine kesä sillo o.

 

'