Kerran, kauvvon kauvvon sitte kesällä, lienee jo 66 vuotta siittä ainaki,  pikkusisko nukku ulukona vaunuisa ja mää kurkistin sinne vaunuihin, en muista käskikö äiti vai oliko se mun oma päähänpisto, huomasin, että sen suu oli auki ja sen kielellä oli kärpänen. Huusin tietenki äitille, että vauvan suusa on kärpänen. En muista äitin mitenkään reakoineen siihen. Minusta näytti, että se kärpänen käveli sen vauvan kurkkuun ja se  tyttö söi  sen kärpäsen. Mää olin sillon nelijä vuotijas. Vieläki se on silimisä ko muistelen.

Samanen vauva oli justiinsa syntyny ja me mentiin isän kans hakemaan äitiä ja sitä vauvelia kotia sairaalasta. Taksilla mentiin ja meillä oli viltti mukana. En muista oliko muita penskoja mukana. Äiti makas suuresa huoneesa, josa oli monta petiä ja naista niisä ja ko se nousi siittä sängstä niin mää huomasin, että lakanasa oli verta. En ymmärtäny sillon, nyt ymmärrän, enkä uskaltanu puhua siittä ja niinkö huomaat, mieleen jäi. Muuta en muista siittä reissusta.

Kottiin tultiin ja vauvan laatikko oli pitäny petata ja muistan sen niin, että Helille se oli vissiinki annettu tehtäväksi ja oli se sen tainnu tehäkki. Martin Aili ei kuitenkaan kelepuuttanu sitä vaan moitti,  ja tais tehä sen uuvelleen. Vaikka olin niin pieni, niin muistan närkästyneeni siittä ja aatelleen, että oli se ihan hyvä se Helin pettaama. Aili oli varmaan meillä, jonkulaisena kotimiehenä vissiinki. En sitä muista.

Joulu alla kerran huomasin ompelukonneen alla kankaan palasia ja kyselin niistä äitiltä. En muista mitä vastas. Sitte joulun saatiin Helin kans nuket lahajaksi ja niillä oli samanlaisesta kankaasta vaatteet.  Minä sain poikanuken, Matin ja Heli sai vauvanuken. Minä heti sitä kajehin. Miksi isommalle tuli vauvan näkönen ja pienemmälle ison lapsen. Muuta en muista niistä nukkeista ko sen, että purasin sitä ommaa nukkea ohtasta ja kuttaperkkaan tuli ikunen lommo siihen kohtaan mistä purasin. En muista miten niillä leikittiin.

Ko sain sen nuken en aatellu sen vaatetusta vaikka olin jo hilijasesti yhistäny ne niihin kankaan palasiin, vaan menin innosani sitä nukkea näyttään äitille: Kato mitä sain pukilta, uskoin vielä sillon pukkiin, mutta äiti ei siihenkään reakoinu mittään, vaan jatko keskustelua Ailin kans. Olin pettyny. Asia jäi mielenpäälle ja aika pian yhistin äitin ja nuken. Joulupukki alako mureneen mun mielesä. Pettymys siihen ettei äiti sanonu mittään eikä mitenkään reakoinu, vieläki tuntuu.