Sanotaan tätä kylymäksi.Voihan se niinki olla.
Säätieteilijät sen tietää ja sannoo ja toiset ihimiset.
Minulle sopivaa kuitenki tämä, hyvinki.
Ulukona oon nukkunu. Se on ihanaa.

Vaan aika yksinäisiä päiviä mulla on ollu.
Voi olla, että joskus viikkoon en oo sannaakaan vaihtanu kenenkään kans
enkä ääntä päästäny.Parvekkeelta heiluttelen tervehyksiä tuttuille jos sattuvat ulukona käveleen, ko minä ulos kattelen.

Lapsenlapsi lähti sotaväkkee.

Omat ei käy. Eihän niitä oo ko kaks. Enempi ois saanu tehä ja oisin halunnukki, niin ois enempi seuraaki mulla, luultavasti.
En oikein ite hirviästi vihti kylläillä niillä, ettei tuu hankaluuksia anopin ainaisista vierailuista. Nii toiselle kävi jo ja ero tuli.
Ei kiva.

Mutta oleskelen ja eleskelen sitte näin. Näkkee miten elämä lutviutuu etteenpäin talaven tullen. Työtki on tehty ja palakan saan tehystä työstä, eläkkeenä. 

On mulla kuitenki muutama hyvä kaveri, jäivät työelämästä. Niijen kans on syöpötelty ja jupoteltu. On mulla sitte vielä se lapsiki, jonka "oma mummi" oon. Se käy, ko on aikataulutettu.